Kohta 2/6 · Oma teksti
Olen Johanna Välimäki, logistiikkainsinööri (AMK) ja yrittäjä. Työskentelin vuosia isojen erikoiskuljetusten liikenteenohjaajana, missä opin että selkeys ja yksinkertaistaminen estävät onnettomuuksia ja saavat hommat rullaamaan.
Elämäni muuttui peruuttamattomasti, kun kaksivuotias lapseni menetti onnettomuudessa käden. Arkeen tuli kerralla niin iso kuorma, että muistini ja toimintakykyni sakkaamisesta tuli arkipäivää – elämäni ajoneuvo muuttui perhepakusta rekaksi.
Perinteinen hyvinvointipuhe oli liian höttöistä tilanteeseen, jossa jopa perusasioiden hoitaminen oli uuvuttavaa. Tarvitsin käyttöohjeen itseeni, joten nojasin koulutukseeni: auto voi vaihtua minä hetkenä vain, eteneminen tarvitsee pitoa, elämä on omalla tavallaan välineurheilua.
Aloin nimittää rutiineja renkaiksi ja yhdistää ne akseleilla. Rakensin autopilotteja ja tarkistuslistoja poistamaan päätösväsymystä, ja muutin kiviset kokemukset taakan sijasta vakaaksi perustaksi. Näiden työkalujen avulla selvisimme pikkuhiljaa eteenpäin.