Kohta 4/4 · Ote elämästä, s.93
Joskus muistojen kuorma käy raskaaksi. Mitä enemmän rahtaat mukana, sitä vähemmän tilaa on uusille muistoille. Kaunis maalauskin menettää upeutensa, kun sitä on raahattu perävaunun perässä vuosia, koska sille ei ollut asianmukaista paikkaa. Se alkaa näyttää surulliselta ja laiminlyödyltä, mikä puolestaan synnyttää Morganissa syyllisyyden tunteen.
Tämä emotionaalinen kuorma voi painaa Morganin mieltä. Muistot eivät ole sidottuja fyysisiin esineisiin. Pienellä harjoittelulla Morgan voi alkaa hyväksyä, että joistakin esineistä voi luopua, ilman että luopuu itse muistosta. Tämä voi jopa tuntua vapauttavalta, sillä tulevaisuuden muistoille vapautuu tilaa, johon voi valikoiden kerätä uusia.
Vaalimme tietysti rakkaimpia muistojamme, mutta kaikki ei voi olla yhtä rakasta. Tilan luominen uusille muistoille on sitä, että antaa itselleen jotain, mihin edetä, sillä joskus parhaat muistot ovat vasta tulossa!