Kohta 2/3 · Ote elämästä, s.138
Lapsena jokainen hetki tuntui seikkailulta, jopa kävely lähimetsässä. Ei ollut kiirettä, ei kelloa, eikä määräaikoja. Maailma oli valtava, ja jokainen askel täynnä uteliaisuutta ja ihmetystä. Lapsi seuraa innostustaan ja on täysin läsnä jokaisessa kokemuksessa, uhraamatta ajatustakaan tehokkuudelle tai tuottavuudelle.
Lapset elävät luonnostaan Flowride-tilassa, jossa matka itse on palkinto.
Aikuisina velvollisuuksien, aikataulujen ja vastuiden paino vetää meidät pois Flowridesta. Alamme mitata aikaa, optimoida tehtäviä ja keskittyä tuloksiin kokemuksen sijaan. Se yksinkertainen ilo, joka syntyy harhailusta ja uteliaisuuden seuraamisesta, hiipuu hiljalleen taustalle.
Vaikka erilaiset autotyypit – omine elämänvaiheineen ja haasteineen – lähestyvät Flowride-tilaa eri näkökulmista, kaikki voivat ottaa tämän ultimaattisen ajokokemuksen riemun takaisin haltuun.
Voimme tietoisesti opetella pysymään avoimina ihmetykselle ja sallia itsemme nauttia matkasta Flow-tilassa. Kun uskallamme etsiä seikkailuja ja palaamme tietoisesti iloisen matkanteon tilaan, voimme kokea elämän samalla ihmetyksellä ja vapaudella kuin lapsina.