Otteen takana
Olen Johanna Välimäki, logistiikkainsinööri (AMK) ja yrittäjä. Työskentelin vuosia isojen erikoiskuljetusten liikenteenohjaajana, missä opin että selkeys ja yksinkertaistaminen estävät onnettomuuksia ja saavat hommat rullaamaan.
Perinteinen hyvinvointipuhe oli liian höttöistä onnettomuuden jälkeiseen tilanteeseemme, jossa jopa perusasioiden hoitaminen oli uuvuttavaa. Tarvitsin käyttöohjeen itseeni, joten nojasin koulutukseeni: auto voi vaihtua minä hetkenä vain, eteneminen tarvitsee pitoa, elämä on omalla tavallaan välineurheilua.
Aloin nimittää rutiineja renkaiksi ja yhdistää ne akseleilla. Rakensin autopilotteja ja tarkistuslistoja poistamaan päätösväsymystä, ja muutin kiviset kokemukset taakan sijasta vakaaksi perustaksi. Näiden työkalujen avulla selvisimme pikkuhiljaa eteenpäin.
Ote elämästä, suuntana selkeys -kirja syntyi noista pohdinnoista, ja tarjoaa logistisen näkökulman elämänhallintaan. Ainahan sitä sanotaan, että elämään ei ole käyttöohjetta, joten halusin yrittää. Kirja sisältää 3 kuukauden seurannat – sen jälkeen voit jatkaa seurantavihossa.
Mistä Ote sai nimensä?
Teininä näin dokumentin Sierra Leonen sisällissodasta. Kapinallisjoukot katkoivat ihmisiltä käsiä estääkseen heitä äänestämästä. Se, että joltakulta viedaan paitsi ruumiinosa myös valta ja kyky toimia, oli minulle käsittämätöntä kauhua.
Vuosia myöhemmin tein kuljetusmaailmaan keskittyvän valokuvanäyttelyn, jonka nimesin Otteita elämästä, Todellisuus ratin takana: pitkiä teitä, hiljaisia kuormia ja sitkeyttä, jolla ratista kiinni pitävät pitävät kaiken liikkeessä, huomasipa sitä kukaan tai ei.
Kun lapseni sitten menetti käden onnettomuudessa, menetin minäkin jotain: illuusion turvallisuudesta. Elämä järkkyi.
Aloin lukea ja pohtia, rakentaa itselleni omia ajattelun kehyksiä. Aloin kirjoittaa muistaakseni ne työkalut ja totuudet, jotka olin niin kovalla työllä löytänyt.
Kun kirja oli melkein valmis, ajattelin: ”Minun pitäisi kertoa Afrikasta ja valokuvanäyttelystä.” Kaivoin esiin vanhat, aikoja sitten tehdyt nettisivut, ja siellä se odotti minua: näyttelyn nimi oli Otteita elämästä – Todellisuus ratin takana.
Se todella osui.
Olin ällistynyt. Silloin, vuonna 2009, ajattelin sen olevan vain hyvä ilmaisu. Olin unohtanut sen. En arvannut pitäväni siitä kiinni vielä vuosia myöhemmin – en enää pelkkänä otsikkona, vaan tapana elää.
Kun löysin sen uudelleen, tuntui kuin vanha versio itsestäni olisi lähettänyt minulle viestin: ”Tarvitset vielä tätä sanaa. Pidä siitä kiinni.”
Niinpä kävi ilmi, että olin kirjoittanut Otteesta koko ajan, ja pyöritellyt samoja kysymyksiä jo noin 30 vuotta:
- Mitä tarkoittaa pitää kiinni?
- Miten pidetään kiinni, vaikka kaikki muuttuu?
- Mistä löydämme voimaa, kun otteemme järkkyy?
- Mikä pitää meidät vakaana, kun mikään ympärillä ei ole?
- Miten lapseni voi olla niin ihmeellinen – iloinen, vahva ja täynnä valoa – kun hänelle tapahtui yksi pahimmista peloistani?
- Miten voin tukea häntä pysymään säteilevänä, sitkeänä ja periksiantamattomana?
- Miten kuljetaan rinnalla pitäen kiinni juuri sopivasti – ei liian tiukasti, ei liian löysästi?
- Miten teemme saman itsellemme?
- Onko irti päästäminen edes koskaan mahdollista?
- Voiko meidät murtavat hetket pehmentää ennen ja jälkeen iskun kaikella sillä mitä rakennamme?
Kirjan tavoitteena on elämänhallinta, joka yltää yli vaikeuksien, ja saa matkan tuntumaan kevyeämmältä.
Rahtikirja ei kerro kaikkea, sillä kuormiin liittyy jatkuvaa huolenpitoa ja näkymätöntä painoa. On tärkeää tarkastella omaa kuormaansa kriittisesti, tasapainottaa sitä ja myös luopua asioista. Elämän voi lastata niin että se pysyy tasapainossa, vakaana ja omannäköisenä.
Painovoimaa ei voi kumota, mutta siihen voi luottaa. Kitka on meidän puolellamme. Se auttaa luomaan vaivattoman otteen, ja ilman sitä emme voisi hallita suuntaamme.
Kasvu tarvitsee haasteita. Jos yksi pyörä pyörii tyhjää, fiksu järjestelmä ohjaa voiman pitävään pyörään. Niin pitäisi olla elämässäkin.
Pura kuormastasi muiden suunnittelemat reitit ja räätälöi juuri sinulle sopiva elämä.
Johanna Välimäki
Logistiikkainsinööri, AMK
Yrittäjä